RAKENTAMISEEN LIITTYVÄT SÄÄDÖKSET ja soveltamisalueet  

 Rakennusmääräyskokoelma  (R) = myös rakennuttajaa koskevia vaatimuksia

       

N:o  765/2007 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta 

Rakennusten energiatehokkuusmittausten suorittaminen sekä rakentaminen, rakennusten myynti, vuokraaminen ja suunnittelu.

:

:

:


N:o 295/1963 Muinaismuistolaki

Muinaismuistojen löytyminen, omistaminen tai hallinta 
    

Suomen rakentamismääräyskokoelma   

 

A Yleinen osa

A1 (2006)    Rakentamisen valvonta ja tekninen tarkastus, määräykset ja ohjeet   

A2 (2002)    Rakennuksen suunnittelijat ja suunnitelmat, määräykset ja ohjeet   

A4 (2000)    Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, määräykset ja ohjeet 

A5 (2000)    Kaavamerkinnät, määräykset  

 

B Rakenteiden lujuus

B1 (1998)    Rakenteiden varmuus ja kuormitukset, määräykset  

B2 (1990)    Kantavat rakenteet , määräykset 

B3 (2004)    Pohjarakenteet, määräykset ja ohjeet   

B4 (2005)    Betonirakenteet, ohjeet    

B5 (1987)    Kevytbetoniharkkorakenteet, ohjeet  

B6 (1989)    Teräsohutlevyrakenteet, ohjeet    B6 Standardit 2001   

B7 (1996)    Teräsrakenteet , ohjeet    B7 Standardit 2001  

B8 (1989)    Tiilirakenteet, ohjeet   

B9 (1993)    Betoniharkkorakenteet, ohjeet  

B10 (2001)  Puurakenteet, ohjeet 

 

C Eristykset

C1 (1998)    Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa, määräykset ja ohjeet  

C2 (1998)    Kosteus, määräykset ja ohjeet  

C3 (2003)    Lämmöneristys, määräykset   

C4 (2003)    Lämmöneristys, ohjeet   

 

D LVI JA energiatalous 

D1 (2007)    Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot , määräykset ja ohjeet (voimaantulo 1.7.2007)

D1 (1987)    Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot , määräykset ja ohjeet   

D2 (2003)      Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet  

D3 (1978)    Rakennusten energiatalous, määräykset ja ohjeet   

D4 (1978)    LVI-piirrosmerkit, ohjeet   

D5 (1985)    Rakennusten lämmityksen tehon- ja energiatarpeen laskenta, ohjeet 

D7 (1997)    Kattiloiden hyötysuhdevaatimukset, määräykset   

 

E Rakenteellinen paloturvallisuus

E1 (2002)    Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet  

E2 (1997)    Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuus, ohjeet 

E3 (1988)    Pienet savuhormit, ohjeet

E4 (1997)    Autosuojien paloturvallisuus, ohjeet

E4 (2005)    Autosuojien paloturvallisuus, ohjeet  (Voimaantulo 1.10.2005)

E7 (2003)    Ilmanvaihtolaitosten paloturvallisuus, ohjeet  

E8 (1985)    Muuratut tulisijat, ohjeet  

E9 (1997)    Kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen paloturvallisuus, ohjeet  

 

F Yleinen rakennussuunnittelu

F1 (2005)    Esteetön rakennus, määräykset ja ohjeet

F2 (2001)    Rakennuksen käyttöturvallisuus, määräykset ja ohjeet 

 

G Asuntorakentaminen

G1 (2005)    Asuntosuunnittelu, määräykset ja ohjeet

G2 (1998)    Valtion tukema asuntorakentaminen, määräykset ja ohjeet 

   

Ympäristönäkökohtiin sovellettavat säädöskohdat:

     

N:o  765/2007 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta

1 § Rakennuksen energiatehokkuus

2 § Energiatehokkuusluvun määrittäminen

3 § Energiatodistuslomakkeen kaava

4 § Rakennuksen tarkastaminen

5 § Erillisen energiatodistuksen antajan pätevyysvaatimukset

6 § Voimaantulo

Liitteet 1-6

  

:

:

:

 

N:o 295/1963 Muinaismuistolaki   (N:o  592/2005)

1 LUKU Kiinteät muinaisjäännökset
2 LUKU Irtaimet muinaisesineet

3 luku Laivalöydöt    (N:o  941/2002)   (N:o  592/2005)

    


Rakennuslainsäädäntö

    

N:o  765/2007 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta (Voimaantulo 1.1.2008

 

1 § Rakennuksen energiatehokkuus

Rakennuksen energiatehokkuus ilmaistaan tässä asetuksessa säädetyllä tavalla rakennuksen energiatehokkuusluvulla, joka saadaan jakamalla rakennuksen tarvitsema vuotuinen energiamäärä rakennuksen bruttopinta-alalla.

 

Energiatodistuksessa käytetään tämän asetuksen liitteessä 1 esitettyjä rakennustyyppikohtaisia energiatehokkuusluvun luokitteluasteikkoja. Luokitteluasteikko määräytyy rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella liitteessä 1 esitetyllä tavalla.

 

2 § Energiatehokkuusluvun määrittäminen

Enintään kuuden asunnon asuinrakennukselle tai -rakennusryhmälle (pienet asuinrakennukset) energiatehokkuusluku lasketaan tämän asetuksen liitteessä 2 esitetyllä tavalla.

 

Muille asuinrakennuksille (suuret asuinrakennukset) energiatehokkuusluku lasketaan rakennuslupamenettelyn yhteydessä tämän asetuksen liitteen 3 kohdassa 1 esitetyllä tavalla sekä energiakatselmuksen yhteydessä, isännöitsijätodistuksen osana tai erillisenä todistuksena annettavassa energiatodistuksessa tämän asetuksen liitteen 3 kohdassa 2 esitetyllä tavalla.

 

Muille rakennuksille energiatehokkuusluku lasketaan rakennuslupamenettelyn yhteydessä tämän asetuksen liitteen 4 kohdassa 1 esitetyllä tavalla sekä energiakatselmuksen yhteydessä, isännöitsijätodistuksen osana tai erillisenä todistuksena annettavassa energiatodistuksessa tämän asetuksen liitteen 4 kohdassa 2 esitetyllä tavalla.

 

3 § Energiatodistuslomakkeen kaava

Energiatodistus annetaan tämän asetuksen liitteen 5 mukaisella lomakkeella. Energiatodistuslomakkeet täytetään liitteessä 6 kuvatulla tavalla.

 

4 § Rakennuksen tarkastaminen

Erillisen energiatodistuksen perusteena olevassa tarkastuksessa on todettava rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatekninen kunto ja selvitettävä sellaiset energiansäästömahdollisuudet, joiden avulla rakennuksen energiatehokkuutta voidaan parantaa kustannustehokkaasti ja huonontamatta sisäilman laatua.

 

Tarkastus tehdään rakennuksen asiakirjojen perusteella, havainnoimalla ja käyttäjiä haastattelemalla.

 

Tarkastus on kohdistettava seuraaviin rakennuksen osiin ja järjestelmiin:

 

1) Rakenteet kuten ulkoseinät, ulko-ovet ja ikkunat, yläpohja, alapohja;

 

2) Lämmitysjärjestelmä;

 

3) Käyttöveden lämmitysjärjestelmä;

 

4) Ilmanvaihto-/ilmastointijärjestelmä;

 

5) Valaistus;

 

6) Sähköiset erillislämmitykset; sekä

 

7) Muut järjestelmät, joilla on vaikutusta rakennuksen energiatehokkuuteen.

 

5 § Erillisen energiatodistuksen antajan pätevyysvaatimukset

Erillisen energiatodistuksen antajalla tulee olla soveltuva rakennusalan tai talotekniikka-alan tutkinto, kuten ammattikorkeakoulututkinto tai näitä ylempi vastaava tutkinto taikka aikaisempi rakennusinsinöörin, rakennusarkkitehdin, lvi-, kone- tai sähköinsinöörin, lvi- tai sähköteknikon tai rakennusmestarin tutkinto. Pätevyyden toteaja voi hyväksyä tutkinnon korvaamisen vähintään kolmen vuoden työkokemuksella rakennusten energiankäyttöön liittyvissä tehtävissä.

 

Todistuksen antajan tulee olla lisäksi perehtynyt energiatodistuksen laadintaan ja energiatodistusta koskeviin säädöksiin, mikä osoitetaan pätevyyden toteajan järjestämässä kokeessa.

 

6 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

 

Liitteet 1-6

 

:

:

:

 

 

 


N:o 295/1963 Muinaismuistolaki

 

1 LUKU Kiinteät muinaisjäännökset

1 § Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta.

2 § Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat:

  1. maa- ja kivikummut, röykkiöt, kivikehät ja muut kiveykset ja kivilatomukset, jotka ovat ihmisten muinoin tekemiä;

  2. pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, myös sellaiset, joista maan pinnalla ei ole merkkejä;

  3. kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia tahi maalauksia, hiomauria tai muita hionnan tahi hakkuun jälkiä taikka uhrikuoppia;

  4. uhrilähteet, uhripuut, uhrikivet ja muut palvontapaikat sekä muinaiset käräjäpaikat;

  5. muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten asumusten tai paikkojen käyttämisestä;

  6. muinaisaikaiset hylätyt linnat, linnamäet, linnoitukset, linnakkeet, vallit ja vallihaudat sekä niiden jäännökset, kirkkojen, kappelien, luostarien ja muiden huomattavien rakennusten rauniot sekä muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla;

  7. kivet, ristit ja patsaat, jotka muinoin on pystytetty jonkun henkilön tai tapahtuman muistoksi tai uskomuksellisessa tarkoituksessa, samoin kuin muut sellaiset muistomerkit;

  8. muinaisten huomattavien kulkuteiden, tienviittojen ja siltojen sekä vartiotuli- ja muiden sellaisten laitteiden jäännökset; sekä

  9. kiinteät luonnonesineet, joihin liittyy vanhoja tapoja, tarinoita tai huomattavia historiallisia muistoja.

3 § Kiinteiden muinaisjäännösten rauhoitusta valvoo museovirasto.

4 § Kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu sellainen maa-alue, joka on tarpeen jäännöksen säilymiseksi sekä jäännöksen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille.

Aluetta, josta 1 momentissa on säädetty, nimitetään tässä laissa suoja-alueeksi.

 

Jos 1 momentissa tarkoitetussa neuvottelussa ei päästä yksimielisyyteen, on museoviraston alistettava asia valtioneuvoston ratkaistavaksi.

 

 

2 LUKU Irtaimet muinaisesineet

Mitä 1 tai 2 momentissa on sanottu esineestä, koskee myös esineen osaa.

Mitä 17 §:n 1 momentissa on säädetty muinaisesineen lunastusoikeuden siirtämisestä, sovellettakoon vastaavasti 1 momentissa mainittuun lunastusoikeuteen.

 

3 luku  Laivalöydöt   (N:o  941/2002

20§  Merestä tai vesistöstä tavattu sellaisen laivan tai muun aluksen hylky, jonka uppoamisesta voidaan olettaa olevan vähintään sata vuotta, tai tällaisen hylyn osa on rauhoitettu. Hylystä ja sen osasta on soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteästä muinaisjäännöksestä säädetään.  (N:o  941/2002

Jos ulkoisten olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että omistaja on hylännyt 1 momentissa tarkoitetun hylyn tai sen osan, kuuluu se valtiolle.  (N:o  941/2002

Esineet, jotka tavataan 1 momentissa tarkoitetusta hylystä tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin, kuuluvat lunastuksetta valtiolle, ja on niistä muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä irtaimista muinaisesineistä on säädetty.

Joka löytää edellä tässä pykälässä tarkoitetun hylyn tai esineen, ilmoittakoon siitä viipymättä muinaistieteelliselle toimikunnalle.